Piiiitkän tauon jälkeistä :o

Anteeksi, anteeksi ja vielä kerran anteeksi kamalasti, kun en ole kirjoittamaan kerennyt/jaksanut/viitsinyt. Mutta, uutisia kuitenkin on, ja ihan mukavastikkin :)


Ensinnäkin, se harmillinen asia, että Empulla ei voi laukata (jalkojen takia, jotka eivät kestä enää rasitusta, johtuen tämän raviurasta kauan ennen meille tuloa [n. 7 vuotta ennen meille tuloa]) on edelleen voimassa, vaikka muutamien pienten maastoesteiden (max 30cm :3) hyppelemisen jälkeen Empun mielestä on taivaallista laukata ja heittää muutama ilopukki (minä itse tietenkin nauraen ja jarrutellen tämän selässä). Tätä tapahtui pariin otteeseen meidän ollessa naapurin likan ja tämän hevosen kanssa maastoilemassa.
Ennen tätä hauskaa tapahtumaa olimme kyseisen likan (Laura, ofc) kanssa yömyöhään ja aikaisin aamulla rakentamassa esteitä, kunnia olkoon meidän!


Sellaista. Ja äitinikin, se suloäänen omistava talon emäntä, pääsi seuraavana, erittäin tuulisena päivänä Empun selkään ja ratsasteli sitten pelloilla. Itse sain vain yhden, melko hämärän kuvan tapahtuneesta (kännykällä tietysti), sillä lähdin naapuriin ja jätin äitini oman onnensa nojaan Empun kanssa (luotan molempiin, siksi uskalsin :)

Mutsi & Emppu paarmojen valtakunnassa.

Nyt, tai en nyt, vaan noin pari viikkoa sitten, aloitin ratsastamaan Cassella, noin 134-137cm risteytysponilla. Ja näin aluksi on pakko sanoa, etten ole yhtä mahtavaa ponia tavannut ikuna! Casse on ruuna, ei lainkaan ponimainen, mutta vähintään yhtä söpö kuin koiranpentu. Hällä mie sitten olen alkanut tosiaan ratsastamaan, äitikin on jo hänen selässä ehtinyt olemaan. Ensimmäinen kerta oli enemmänkin tutustumis kerta ja nyt viime kerralla (pe) aloitamme kunnonkohotuksen ja yritämme parantaa Cassen 'kulmikasta' laukkaa, mikä on onnistunut tähän asti loistavasti! Casse siis osaa ja oppii koko ajan lisää, vaikkakin on jo n.12 vuotias. Valmiiksi Casse osaa avot, sulut ja pohkeenväistön ja hyppääkin mukavan sulavasti (mitä nyt viimeksi hyppelimme).

Casse <3 Ja mutsikin näyttää olevan kuvassa c:

Simmoista. Ja siinä tämän kertainen. Kummasti inspaa kirjottamaan juuri silloin kun olisi läjä muutakin tehtävää, muttei ikinä silloin kun täällä maalla olisi tylsää... Todellakin, kumma juttu.