Lunta maassa, piparit paistettu ja keittiö koristeltu punaisen jouluiseksi :) Tein tänään lahjalistan, suurin osa lahjoista tulee kyllä Clasulle, itselleni toivon uutta kännykkää ja ratsastustakkia.

Animaatioita

Ajattelin laittaa banneriin jonkinlaisen animaation! Vähänkö olisi nättiä. Ainut vaan, ettei banneriin näköjään voi laittaa animaatiota, tai jos voi, niin mikä en sitä ainakaan osaa...

Ja kun sain sen bannerin oikein tehtyäkin valmiiksi, vaikka siitä tulikin kovin yksinkertainen... Noh, jos laitan sen vaikkapa tänne, niin kaikki näkevät sen, vaikka se ei olekaan tarkoitetulla paikallaan :)

Semmosta...

Jos joku tietää miten tuollaiset laitetaan banneriin, niin kertokaa pois :D (jos niitä edes pystyy..)

Ja syksy jatkuu...

Syksy on jatkunut ihmeellisen pitkään tänä vuonna. Tai siltä ainakin tuntuu, kun on satanut melkein taukoamatta ja on ollut kauhean masentava ilma. Ja kunnollisia ratsastuskelejä ei ole oikeastaan ollut kuin muutama päivä. Kiva tuolla sateessa laukata kyllä on, mutta vaatteet ja hevonen ovat ihan läpimärkinä kotiin tullessa ja seuraavana päivänä ei taas pääse yhtään minnekään, kun on yhtäkkiä tullut flunssa. Voi kuinka tyypillistä.

Jotakin hyvää sentään syksyssäkin on; pian(?) tulee talvi ja pääsee hankeen reenaamaan! Hankilaukkaa, nam <3

Juu, Syksyn-hyvät-puolet -lista jäi kyllä hiukan lyhyeksi, mutta mitäs tuosta, jo loppuviikosta pitäisi olla pakkasta ja kymmenen senttiä lunta (Iltalehden mukaan).

Ei tässä nyt oikein mitään kirjoitettavaa ole. Maijalla ja Pipsalla menee loistavasti saadessaan pyydystää rottia lantalassa (neidit haisee ihan karseelle), Emppu on viettänyt eläkepäiviä oikein lokoisasti sateessa seisten ja Clasun sivut tulevat tänne kyllä sitten jossain vaiheessa :) Clasusta vielä sen verran, ettei pojalla voi nyt oikein ratsastaa, kun huulet ovat juuri mukavasti rohtuneet ja halkeilleet (yhdestä kohtaa, toistaiseksi. toivottavasti jää siihen, eikä lisäänny tuollainen.) Silläkin on ikäänkuin sairasloma.

Syyyksyyyy

 Selvä. Kaverini pyynnöstä ja yleisen ajan tuhlaamisen vuoksi alan jälleen kirjoittelemaan tänne. Vaikkei minulla juuri ole matskua mistä kirjoittaa, mutta kunhan kirjoitan :) Tai, kyllä matskua on, ei vain ole intoa kirjoittaa. Eikä ole tullut otettua kuvia mistään, ei myöskään ns. uudesta pollesta Clasusta. Eikä Empusta. Tai Maijasta tai Pipsasta. Ymmärtänette varmasti.
 Noh, ensimmäinen viikko Clasun täällä ollessa oli miltei kokonaan pelkkää totuttelua tallin ympäristöön, sillä minä otin ja läksin Turkkiin lomalle. Toisena viikkona aloin tutustuttaa Clasua ensin käsin lähimaastoon ja naapurin poneihin xD. Clasu on muuten järkyttävän reipas kävelemään! En millään pysty kävelemään lyhyillä kintuillani hänen tahdissaan, joten hölkkäämiseksi se välillä menee. Kävelyjen jälkeen alkoi ratsastus, ensin laitumella ekat laukannnostot (ihmeekseni hän nosti suoraan käynnistä :DD), sitten maastossa - ilman satulaa, sillä satulaa ei vielä ollut tullut - ja tajusin hyvin nopeasti, että herralla on harvinaisen kova suu. Vaihdoimme kuolaimen kolmipalasta niveleen, mikä helpotti tilannetta vähän. Silti kummallinen kuolaimen 'lutkutus' jatkui.
 Seuraavalla kerralla, jälleen ilman satulaa, nostin laukan maastossa, ja kas kummaa, tyyppihän tykittää menemään, ilman minkäänlaista kontrollia. Kikatin katketakseni selässä, kunnes tajusin ihmetellä, kuinka tämä vehje oikein pysäytetään. Kyllä se sitten pysähtyi, mutta käsivoimat loppuivat siihen. Ja seuraavana päivänä aloitin salilla käymisen.
 Lopulta sain satulan, joka ei kuitenkaan täysin sovi Clasulle. Mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Menen silti usein ilman satulaa maastoon. Olen oppinut herkistämään Clasua aina ennen laukannostoja volteilla ja pohkeenväistöillä, jotta hän tottelisi paremmin puolipidätystä ja muita apuja.
 Nyt, kun noin kuukausi on mennyt Clasun ostosta, meille pääsi vihdoinkin eläinlääkäri tulemaan. Clasun suusta löytyi suuria piikkejä, jotka olivat haitanneet sen syömistä. Kun sitten menin tämän lääkärin tarkastuksen jälkeen maastoon, huomasin kuinka kuolaimen 'lutkutus' oli lakannut. Mahtavaa :)
 Olen minä Empullakin muutaman kerran mennyt sitten Clasun ilmestymisen, mutta mielestäni Emppu on sitoutunut eläkepäiviinsä nyt niin kovasti, että suorastaan iloitsee huomatessaan että otan Clasun tarhasta, enkä häntä.
 Pipsa ja Maija ovat tavanomaisesti erityisen kuraisia (lue: ei tee mieli edes koskea niihin). Seuraavaksi pitäisi ryhtyä syystalkoisiin, että saadaan ne karvaturrit puhtaiksi. Asia ei kumminkaan auttaisi mitään, sillä ne olisivat kuitenkin heti jossakin puskassa, likaamassa itseään. Ja niiden pitäisi olla talon edustuksellisia emäntiä. Huoh...
 Mutta, tässä tämän kertainen, yritän saada Clasusta suht puhtaita kuvia (sysky -.-) ja lisätä hänelle tänne ihan omat sivut. Ja tehdä miljoona muuta asiaa. Mutta, yritän :3

Viikon loma Suomesta & Uusi tulokas :D

Noniih, nyt sitten vihdoin pääsee chillailemaan Turkkiin viikoksi, juuri sopivasti ennen koulun alkua, tietysti naapurin perheen kanssa (Laura <3) Eli postailuja ei ole vähään aikaan taas luvassa :/ Mutta koettakaa kestää ;)

Mutta ennen kuin lähdetään lomailemaan, on pakko kertoa tallimme uudesta asukista: Clasusta (jolle tulee uusi, erillinen sivu blogiin, aivan kuten muillekkin tilallamme asuvilla otuksilla jo on). Clasu on 14 vuotias lämppäri, joka tulee minun hoidettavakseni ja ratsastettavakseni, kun Empun takajalat eivät rasitusta kauheasti enää kestä. Ja onhan Emppu jo hiukan liian vanha kovaan treeniin.

Clasu saapuu tallille sunnuntaina (5,8), ja minä lähden jo tänään (lauantaina, 4.8), joten en ehdi näkemään herran saapumista tallille, mutta äiti ottaa hänet kyllä vastaan Empun kanssa.

Se on sitten Clasun vapaa viikko, ennenkuin aletaan näyttämään maastoja maastakäsin, jne. Ratsastukset alkavat varmaan parin viikon päästä, saa nyt nähdä.

On Clasulla ennenkin ratsastettu, ihan väistöihin asti, mutta silti herrassa on paljon työstettävää. Ja kun luottamus kasvaa, muotokin tulee melkein itsestään :)

Pitänee sitten varmaan vaihtaa blogin osoitetta, kun on kerran toinenkin polle... Miltä kuulostaisi Maalaiselämää?

Mutta, adios, nähdään joskus ! Meitsi lähtee lomalle ;)

Lyhyt =D

Ei tänään oikein mitään sen kummempaa tapahtunut, käytiin Empun kanssa maastossa ja harjoiteltiin hiukan jarruttelua ennen ja jälkeen puomien ja esteiden. Kyllä se sitten pikkuhiljaa alkoi ymmärtää ettei tarvitse edes yrittää ryöstämistä. Loppu aika harjoiteltiin temmon vaihteluita suoralla, mutta eihän herra pysty keskittymään mihinkään kun naapurin tammojen seura houkutti niin kamalasti! Sekin saatiin sitten loppua kohden sujumaan ja päätettiin ratsastus kerta hyvillä mielin. Eilen illalla päätin sitten lähteää pienelle kävelylenkille ja kokeilla vanhoja suitsia ilman turpahihnaa. Herra näytti ihan Quarterilta! Oikeen komee <3 Ensimmäistä kertaa ilman turpahihnaa näytti vapauttavan sen toimintaa niinkin paljon, ettei se malttanut pysyä miltei laisinkaan pois ojista ja yritti koko ajan kääntyä tien reunalle syömään. Mutta totteli hyvin kun kiellettiin :)

Tämän päiväisen ratsastuksen jälkeen menin koirien kanssa lenkille, juoksemaan metsään, kunnes huomasin kuinka Maija haukkaili jotain maasta; mustikoita! Koirista sitten kuoriutui aimo mustikoiden syöjiä, Maija vetää suoraan varvusta ja Emäntä-Pipsalle pitää poimia valmiiksi. Oltiin sitten kaikki ihan täynnä mustikkaa, koirien kielet ja minun naamani.

Sitten vielä illemmalla, läksin naapuriin viettämään kallista aikaa ja hetken päästä päätimme tulla meille, pomppimaan trampoliinilla sateessa. Mikä sen parempaa ? :D

Anteeksi kamalasti, kun ei ole kuvia tullut oteltua, ei vain yksinkertaisesti ollut kameraa lähettyvillä c:

Piiiitkän tauon jälkeistä :o

Anteeksi, anteeksi ja vielä kerran anteeksi kamalasti, kun en ole kirjoittamaan kerennyt/jaksanut/viitsinyt. Mutta, uutisia kuitenkin on, ja ihan mukavastikkin :)


Ensinnäkin, se harmillinen asia, että Empulla ei voi laukata (jalkojen takia, jotka eivät kestä enää rasitusta, johtuen tämän raviurasta kauan ennen meille tuloa [n. 7 vuotta ennen meille tuloa]) on edelleen voimassa, vaikka muutamien pienten maastoesteiden (max 30cm :3) hyppelemisen jälkeen Empun mielestä on taivaallista laukata ja heittää muutama ilopukki (minä itse tietenkin nauraen ja jarrutellen tämän selässä). Tätä tapahtui pariin otteeseen meidän ollessa naapurin likan ja tämän hevosen kanssa maastoilemassa.
Ennen tätä hauskaa tapahtumaa olimme kyseisen likan (Laura, ofc) kanssa yömyöhään ja aikaisin aamulla rakentamassa esteitä, kunnia olkoon meidän!


Sellaista. Ja äitinikin, se suloäänen omistava talon emäntä, pääsi seuraavana, erittäin tuulisena päivänä Empun selkään ja ratsasteli sitten pelloilla. Itse sain vain yhden, melko hämärän kuvan tapahtuneesta (kännykällä tietysti), sillä lähdin naapuriin ja jätin äitini oman onnensa nojaan Empun kanssa (luotan molempiin, siksi uskalsin :)

Mutsi & Emppu paarmojen valtakunnassa.

Nyt, tai en nyt, vaan noin pari viikkoa sitten, aloitin ratsastamaan Cassella, noin 134-137cm risteytysponilla. Ja näin aluksi on pakko sanoa, etten ole yhtä mahtavaa ponia tavannut ikuna! Casse on ruuna, ei lainkaan ponimainen, mutta vähintään yhtä söpö kuin koiranpentu. Hällä mie sitten olen alkanut tosiaan ratsastamaan, äitikin on jo hänen selässä ehtinyt olemaan. Ensimmäinen kerta oli enemmänkin tutustumis kerta ja nyt viime kerralla (pe) aloitamme kunnonkohotuksen ja yritämme parantaa Cassen 'kulmikasta' laukkaa, mikä on onnistunut tähän asti loistavasti! Casse siis osaa ja oppii koko ajan lisää, vaikkakin on jo n.12 vuotias. Valmiiksi Casse osaa avot, sulut ja pohkeenväistön ja hyppääkin mukavan sulavasti (mitä nyt viimeksi hyppelimme).

Casse <3 Ja mutsikin näyttää olevan kuvassa c:

Simmoista. Ja siinä tämän kertainen. Kummasti inspaa kirjottamaan juuri silloin kun olisi läjä muutakin tehtävää, muttei ikinä silloin kun täällä maalla olisi tylsää... Todellakin, kumma juttu.

Juhannus ja muuta mukavaa

Anteeksi aivan kamalasti, kun ei ole mitään tekstiä ilmestynyt moneen päivään. Sellasta se elämä on täällä maalla, ei aina kerkeä tekemään  mitään järkevää (surkea selitys).

Joka tapauksessa, nyt kun kirjoitan, voisin aloittaa vaikkapa tämän viikon alusta. Okei, siis, eli, en enää oikeastaan muista mitää... Anteeksi kirjoittajan väsymys juhannuksen jälkeen, minkä pitäisi olla täysin ymmärrettävää.

Asiaan: Empulla on ratsasteltu tämä viikko vähän rennommin ja nyt juhannus aattona menimme herran kanssa kahlaamaan. Ei se ihan pelkäksi kahlaamiseksi jäänyt, kun herra aina-niin-utelias meni ja kasteli itsensä puoleen kylkeen asti, minut tietenkin mukana, ja sukelteli innoissaan kuplia puhallellen. Minä järkevänä ihmisenä kuitenkin pilasin herran ilon, kun huomasin jälleen kerran miljoonia hyttysiä horisontissa. Niimpä läksimme kotia kohti.

Naapurin likka on muuten palannut leiriltään (lähtee pian uusiksi). Eilen illalla lähdimme juhannusta viettämään kavereiden mökille. Siellä sitä sitten saunottiin ja uitiin ja juttu lensi oikein sulavasti. Mutta herran isä sentään sitä kettuilun määrää, kun meidät tuli hakemaan naapurin likan isä pois! Ei siitä sen enempää ;)

Oli muuten kaunis päivä tuo juhannus aatto, samaa ei voi aivan sanoa itse juhannuksesta. Oli synkkää ja pilviä oli paljon ja sataa tihutti aina silloin tällöin. Tänä aamuna ei satanut aivan niinkään paljoa, vähän oli yölläkin tullut vettä (<---turhat säätiedot).

Mutta joo, tässä on muutama kuva aikaisemmin viikolla otetuista, eikä tietenkään mitään parhaimmistoa, mutta kestäkää ;)

Pippaliina kerjää rapsutusta <3 Hehhee toi ilme!

Maija lähdössä villiin laukkaan nähdessään minut kameran
kanssa :') Kuvassa näkyy myös veljeni :)

*Haistelee ruohoa muuten vaan*

Emppu - 'Mä olen tässä.'

Emppu siinä niin~~~

Aurinkoa ja Sadetta -.-

Eilen, 16.6.2012, oli kuuma päivä. Kuten moni varmasti muistaa. Koska oli kuumaa, lähdin rannalle mukanani Marjo (=Äiti, Mutsi, Emäntä, yms.), pikku veli ja jälleen kerran naapurin likka Laura. Menimme äidin autolla (mersu). Rannalla kuitenkin kävi ilmi, että jälleen miljoonat hyttyset tahtovat syödä meidät. Onneksi hyttysmyrkky on keksitty. Uimme jälleen kerran Lauran kanssa sillä samaisella järvellä, Salostenjärvellä, jonne olimme pyöräilleet aikaisemminkin sen 12,9 km.

Ei siitä sen enempää, simmosta siellä oli, kuumaa ja nihkeää rannalla, aivoimella järvellä tuulista ja edelleen kuumaa.

Kotona sain tekstarin Lauralta, että pitäis kuvaamaan tulla. Menin. Ja kuvia tuli otettua ihan kivasti, tietysti juttelimme kaikesta turhasta ja vähemmän turhasta samalla, kun Laura veteli laukka ympyrää ja minä kuvasin vähä akkuisella kameralla (on muuten oikeesti hyvä kamera, thnx laalaa :D ).

Semmoista silloin. Enkä ole muuten Emppua, tuota meidän vanhaa kollia, ratsuttanut nyt pariin päivään (la ja su). Ihan vain siksi että eilen oli sen vapaa päivä ja tänään satoi oikein urakalla, eikä meillä sattumoisin ole maneesia :).

Mutta huomenna sitten :). Huomenna olisi myös ratsastustunti <3

Mutta, lisää tästä päivästä:

Aamulla herätys klo 08.??, nukuttuani kuutisen tuntia. Jälleen äidin kaunis ääni herätti meidät aikaisin Särkänniemeä varten, kun olimme saaneet ilmaiset liput kello kahteentoista asti Wattenfallilta. Saimme paikan päällä myös ilmaisia hehkulamppuja x). Tampereella ei onneksi satanut ja saimme iloita ja kirmata puolisen päivää miltein vapaana.

Kuten kaikessa muussakin aina liian hyvässä asiassa on haittapuolensa, niin oli tässäkin, ainakin minun osaltani: eilen naapurista kotio tullessani teloin jalkani pyörän kanssa ja se on edelleen hassusti turvoksissa. Ja kipeä. En aamu tuimaan ehtinyt hoitaa jalkaa, vaan tyydyin sitten linkuttamaan loppupäivän Särkänniemessä, enkä siksi voinut oikein kirmata sen vapaammin. Karkkia ja jätskiä kyllä sain :)

Kamerakin jäi hässäkässä kotiin, joten no pictures this time :).

Hyttysten kesä...

On se mukavaa herätä kello 11.57, rauhassa ja ilman mitään huolenaihetta, kunnes kuuluu äidin tuttu ja kaunis ääni: "Lähetsä meijän kans kauppaa?"
Eihän kauppaan voi lähteä kymmennen minuutin varoitusajalla täältä metsän uumenista, kun kauppa on kerran niinkin isossa cityssä kun vorssa. Jää hiukset laittamatta, naama laittamatta, vaatteet valitsematta (ei niitä eilisiä tallissa likaantuneita) ja aamupala syömättä. Niimpä päätin järkevänä olla menemättä.
Noin puolentunnin kuluttua sain tekstarin naapurin likalta, että tulisitko kuvaamaan häntä ja Lissua (Sannia)? Vastasin että juu, olinhan ehtinyt syödä aamiaisen, eikä hiuksia, naamaa taikka vaatteita tarvinnut enempää laittaa, kun olin kerran menossa naapuriin.
Läksimme naapurista sitten kohti Kissankoskea, itseasiassa ihan sinne perukoille ratsastamaan ja kuvaamaan kun Laura hihhuloi hepan selässä mekko päällä. Myöhemmin totesimme ettei ajatus ollut aivan parhain, Lauran reisiin tarttunutta karvaa katsoen. Paikassa oli tekolampi, jonka keskelle oli kyhätty saari jossa oli pieni punainen mökki ja pari puuta. Suorastaan kaunista katseltavaa koko maisema. Kuvia tulee myöhemmin ja Lauralla onkin jo muutama kuva omassa blogissaan, laurajasanni.blogsp...jne.
No kuitenkin, siellä ollessamme jälleen miljoonatuhattakahdeksansataayksi hyttystä hyökkäsi kimppuume raivokkaasti ja pystyimme puolustautumaan vain ravistelemalla päätä ja heiluttamalla käsiämme hölmösti ja hullunlailla. Onneksi tajusimme häippästä ennenkuin saimme mitenkään kovin suurta vahinkoa.


Mutta se tunne, joka tulee kun kävelee pitkin ohjin illalla n.20.?? ja katsoo kun aurinko siintää jo puiden latvojen alapuolella ja lammen vesi on aivan paikallaan ja ainoat asiat itseni ja Empun lisäksi, jotka liikkuvat, ovat pieniä valkoisia siemeniä, jotka leijuvat pitkin tonttia rauhallisesti, ääntäkään päästämättä.
Ja hetken aikaa kaikki onkin näin täydellistä, kunnes pusikosta syöksähtää sorsa ja lähtee railakkaasti kaakattaen lentoon. -.-'


Mutta joo, tämän kokemuksen jälkeen suunnistimme naapuriin Empun kanssa ja nousin siellä ratsailta, juttelin vielä vähän Lauran kanssa ja läksin kävellen kotiin, syytä että miksi tein näin en jaksa muistaa, mutta kävelimpä silti. :) Ja tuli otettua muutama kuva kännykän surkealla kameralla ;

Syömässä 'evästä', vaikkei sais :)

Ruohotupsu -.-'' Pian valmiina uuteen samanlaiseen.

Luuli kuulleensa jotain kello kolmen suunnalta,
muttei selvästikkään ole varma asiasta.

Pellolla

Vasta ajetulla pellolla on sujuvaa mennä peräänannossa voltteja ja ympyröitä asetuksia harjotellen, ilman satulaa, tennarit jalassa, samalla, kun miljoona hyttystä syö hevosta vaikka suihkuttaisin minkälaista tököttiä. Eikun oikeesti.

Ainut, mikä pilasi koko kokemuksen ja taitavan harjoittelun oli, ettei kameraa tullut otettua mukaan -.- Mutta ei sekään mitään meinaa, kännykässähän on kamera! :D

Hehhee korvat : D

Tässä oltiin herran ja herran pimun, Sannin kanssa pellolla ravailemassa, ja otettiin videokoostetta neidin työstämisestä :)

Noi korvat... <3 Tässä vähän ratsituksen jälkeisiä tunnelmia,
juuri pesty herra katselee kauas häämöttävään tulevaisuuteen : D
Pääsi laitsalle lihomaan.

Siinä se naapurin likka on, tammelan ja vorssan rajamailla.

Aikaisemmin samaisena päivänä olimme (med Laura tietenkin, tuo meidän naapurin likka siis) pyöräilemässä pitkin kyliä, kunnes saimme loistokkaan ajatuksen pyöräillä kauas tästä koin syömästä paikasta uimaan vielä syvempiin metsiin. No, eipä aikaakaan kun olimme jo puolessa välissä määränpäätämme (eli n. 6 km menty 12.9 km matkasta x) ) ja kiitimme luojaa kauniista säästä ja hyvistä jutuista.Perille päästyämme edessäni avautui loistokkaan nerokkaasti suunniteltu ranta, joka ei oikeasti ollut edes ranta, vaan sellanen kiva paikka josta mennään uimaan ihanaan järveen ym. Ensimmäinen asia jonka tajusin veteen päästyäni oli, ettei vesi viitsinyt syventyä rannasta loitottaessa. Kahluu pohjaa oli siis varmasti 50 metrin verran. Ei se meitä pysäyttänyt eikä haitannut laisinkaan, sillä kyseinen vesi juuri siinä kohtaa oli erityisen lämmintä. Ja hyvät jutut jatkuivat. Evästen vuoro tuli, ja söimme ne vedessä istuen, sillä rannalla puiden juurella tuntui tuulevan kovasti eivätkä verenhimoiset hyttyset suostuneet jättämään meitä rauhaan.Huomattuamme ajan nopean kulun läksimme kotia kohti ja ratsaille :)