sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus ja muuta mukavaa

Anteeksi aivan kamalasti, kun ei ole mitään tekstiä ilmestynyt moneen päivään. Sellasta se elämä on täällä maalla, ei aina kerkeä tekemään  mitään järkevää (surkea selitys).

Joka tapauksessa, nyt kun kirjoitan, voisin aloittaa vaikkapa tämän viikon alusta. Okei, siis, eli, en enää oikeastaan muista mitää... Anteeksi kirjoittajan väsymys juhannuksen jälkeen, minkä pitäisi olla täysin ymmärrettävää.

Asiaan: Empulla on ratsasteltu tämä viikko vähän rennommin ja nyt juhannus aattona menimme herran kanssa kahlaamaan. Ei se ihan pelkäksi kahlaamiseksi jäänyt, kun herra aina-niin-utelias meni ja kasteli itsensä puoleen kylkeen asti, minut tietenkin mukana, ja sukelteli innoissaan kuplia puhallellen. Minä järkevänä ihmisenä kuitenkin pilasin herran ilon, kun huomasin jälleen kerran miljoonia hyttysiä horisontissa. Niimpä läksimme kotia kohti.

Naapurin likka on muuten palannut leiriltään (lähtee pian uusiksi). Eilen illalla lähdimme juhannusta viettämään kavereiden mökille. Siellä sitä sitten saunottiin ja uitiin ja juttu lensi oikein sulavasti. Mutta herran isä sentään sitä kettuilun määrää, kun meidät tuli hakemaan naapurin likan isä pois! Ei siitä sen enempää ;)

Oli muuten kaunis päivä tuo juhannus aatto, samaa ei voi aivan sanoa itse juhannuksesta. Oli synkkää ja pilviä oli paljon ja sataa tihutti aina silloin tällöin. Tänä aamuna ei satanut aivan niinkään paljoa, vähän oli yölläkin tullut vettä (<---turhat säätiedot).

Mutta joo, tässä on muutama kuva aikaisemmin viikolla otetuista, eikä tietenkään mitään parhaimmistoa, mutta kestäkää ;)
Pippaliina kerjää rapsutusta <3 Hehhee toi ilme!



Maija lähdössä villiin laukkaan nähdessään minut kameran
kanssa :') Kuvassa näkyy myös veljeni :)



*Haistelee ruohoa muuten vaan*
Emppu - 'Mä olen tässä.'
Emppu siinä niin~~~

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Aurinkoa ja Sadetta -.-

Eilen, 16.6.2012, oli kuuma päivä. Kuten moni varmasti muistaa. Koska oli kuumaa, lähdin rannalle mukanani Marjo (=Äiti, Mutsi, Emäntä, yms.), pikku veli ja jälleen kerran naapurin likka Laura. Menimme äidin autolla (mersu). Rannalla kuitenkin kävi ilmi, että jälleen miljoonat hyttyset tahtovat syödä meidät. Onneksi hyttysmyrkky on keksitty. Uimme jälleen kerran Lauran kanssa sillä samaisella järvellä, Salostenjärvellä, jonne olimme pyöräilleet aikaisemminkin sen 12,9 km.
Ei siitä sen enempää, simmosta siellä oli, kuumaa ja nihkeää rannalla, aivoimella järvellä tuulista ja edelleen kuumaa.
Kotona sain tekstarin Lauralta, että pitäis kuvaamaan tulla. Menin. Ja kuvia tuli otettua ihan kivasti, tietysti juttelimme kaikesta turhasta ja vähemmän turhasta samalla, kun Laura veteli laukka ympyrää ja minä kuvasin vähä akkuisella kameralla (on muuten oikeesti hyvä kamera, thnx laalaa :D ).
Semmoista silloin. Enkä ole muuten Emppua, tuota meidän vanhaa kollia, ratsuttanut nyt pariin päivään (la ja su). Ihan vain siksi että eilen oli sen vapaa päivä ja tänään satoi oikein urakalla, eikä meillä sattumoisin ole maneesia :).
Mutta huomenna sitten :). Huomenna olisi myös ratsastustunti <3
Mutta, lisää tästä päivästä:
Aamulla herätys klo 08.??, nukuttuani kuutisen tuntia. Jälleen äidin kaunis ääni herätti meidät aikaisin Särkänniemeä varten, kun olimme saaneet ilmaiset liput kello kahteentoista asti Wattenfallilta. Saimme paikan päällä myös ilmaisia hehkulamppuja x). Tampereella ei onneksi satanut ja saimme iloita ja kirmata puolisen päivää miltein vapaana.
Kuten kaikessa muussakin aina liian hyvässä asiassa on haittapuolensa, niin oli tässäkin, ainakin minun osaltani: eilen naapurista kotio tullessani teloin jalkani pyörän kanssa ja se on edelleen hassusti turvoksissa. Ja kipeä. En aamu tuimaan ehtinyt hoitaa jalkaa, vaan tyydyin sitten linkuttamaan loppupäivän Särkänniemessä, enkä siksi voinut oikein kirmata sen vapaammin. Karkkia ja jätskiä kyllä sain :)
Kamerakin jäi hässäkässä kotiin, joten no pictures this time :).

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hyttysten kesä...

On se mukavaa herätä kello 11.57, rauhassa ja ilman mitään huolenaihetta, kunnes kuuluu äidin tuttu ja kaunis ääni: "Lähetsä meijän kans kauppaa?"
Eihän kauppaan voi lähteä kymmennen minuutin varoitusajalla täältä metsän uumenista, kun kauppa on kerran niinkin isossa cityssä kun vorssa. Jää hiukset laittamatta, naama laittamatta, vaatteet valitsematta (ei niitä eilisiä tallissa likaantuneita) ja aamupala syömättä. Niimpä päätin järkevänä olla menemättä.
Noin puolentunnin kuluttua sain tekstarin naapurin likalta, että tulisitko kuvaamaan häntä ja Lissua (Sannia)? Vastasin että juu, olinhan ehtinyt syödä aamiaisen, eikä hiuksia, naamaa taikka vaatteita tarvinnut enempää laittaa, kun olin kerran menossa naapuriin.
Läksimme naapurista sitten kohti Kissankoskea, itseasiassa ihan sinne perukoille ratsastamaan ja kuvaamaan kun Laura hihhuloi hepan selässä mekko päällä. Myöhemmin totesimme ettei ajatus ollut aivan parhain, Lauran reisiin tarttunutta karvaa katsoen. Paikassa oli tekolampi, jonka keskelle oli kyhätty saari jossa oli pieni punainen mökki ja pari puuta. Suorastaan kaunista katseltavaa koko maisema. Kuvia tulee myöhemmin ja Lauralla onkin jo muutama kuva omassa blogissaan, laurajasanni.blogsp...jne.
No kuitenkin, siellä ollessamme jälleen miljoonatuhattakahdeksansataayksi hyttystä hyökkäsi kimppuume raivokkaasti ja pystyimme puolustautumaan vain ravistelemalla päätä ja heiluttamalla käsiämme hölmösti ja hullunlailla. Onneksi tajusimme häippästä ennenkuin saimme mitenkään kovin suurta vahinkoa.


Mutta se tunne, joka tulee kun kävelee pitkin ohjin illalla n.20.?? ja katsoo kun aurinko siintää jo puiden latvojen alapuolella ja lammen vesi on aivan paikallaan ja ainoat asiat itseni ja Empun lisäksi, jotka liikkuvat, ovat pieniä valkoisia siemeniä, jotka leijuvat pitkin tonttia rauhallisesti, ääntäkään päästämättä.
Ja hetken aikaa kaikki onkin näin täydellistä, kunnes pusikosta syöksähtää sorsa ja lähtee railakkaasti kaakattaen lentoon. -.-'


Mutta joo, tämän kokemuksen jälkeen suunnistimme naapuriin Empun kanssa ja nousin siellä ratsailta, juttelin vielä vähän Lauran kanssa ja läksin kävellen kotiin, syytä että miksi tein näin en jaksa muistaa, mutta kävelimpä silti. :) Ja tuli otettua muutama kuva kännykän surkealla kameralla ;
Syömässä 'evästä', vaikkei sais :)




Ruohotupsu -.-'' Pian valmiina uuteen samanlaiseen.


Luuli kuulleensa jotain kello kolmen suunnalta,
muttei selvästikkään ole varma asiasta.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Pellolla

Vasta ajetulla pellolla on sujuvaa mennä peräänannossa voltteja ja ympyröitä asetuksia harjotellen, ilman satulaa, tennarit jalassa, samalla, kun miljoona hyttystä syö hevosta vaikka suihkuttaisin minkälaista tököttiä. Eikun oikeesti.
Ainut, mikä pilasi koko kokemuksen ja taitavan harjoittelun oli, ettei kameraa tullut otettua mukaan -.- Mutta ei sekään mitään meinaa, kännykässähän on kamera! :D

Hehhee korvat : D
Tässä oltiin herran ja herran pimun, Sannin kanssa pellolla ravailemassa, ja otettiin videokoostetta neidin työstämisestä :)




Noi korvat... <3 Tässä vähän ratsituksen jälkeisiä tunnelmia,
juuri pesty herra katselee kauas häämöttävään tulevaisuuteen : D
Pääsi laitsalle lihomaan.

Siinä se naapurin likka on, tammelan ja vorssan rajamailla.

Aikaisemmin samaisena päivänä olimme (med Laura tietenkin, tuo meidän naapurin likka siis) pyöräilemässä pitkin kyliä, kunnes saimme loistokkaan ajatuksen pyöräillä kauas tästä koin syömästä paikasta uimaan vielä syvempiin metsiin. No, eipä aikaakaan kun olimme jo puolessa välissä määränpäätämme (eli n. 6 km menty 12.9 km matkasta x) ) ja kiitimme luojaa kauniista säästä ja hyvistä jutuista.Perille päästyämme edessäni avautui loistokkaan nerokkaasti suunniteltu ranta, joka ei oikeasti ollut edes ranta, vaan sellanen kiva paikka josta mennään uimaan ihanaan järveen ym. Ensimmäinen asia jonka tajusin veteen päästyäni oli, ettei vesi viitsinyt syventyä rannasta loitottaessa. Kahluu pohjaa oli siis varmasti 50 metrin verran. Ei se meitä pysäyttänyt eikä haitannut laisinkaan, sillä kyseinen vesi juuri siinä kohtaa oli erityisen lämmintä. Ja hyvät jutut jatkuivat. Evästen vuoro tuli, ja söimme ne vedessä istuen, sillä rannalla puiden juurella tuntui tuulevan kovasti eivätkä verenhimoiset hyttyset suostuneet jättämään meitä rauhaan.Huomattuamme ajan nopean kulun läksimme kotia kohti ja ratsaille :)