Syksy on jatkunut ihmeellisen pitkään tänä vuonna. Tai siltä ainakin tuntuu, kun on satanut melkein taukoamatta ja on ollut kauhean masentava ilma. Ja kunnollisia ratsastuskelejä ei ole oikeastaan ollut kuin muutama päivä. Kiva tuolla sateessa laukata kyllä on, mutta vaatteet ja hevonen ovat ihan läpimärkinä kotiin tullessa ja seuraavana päivänä ei taas pääse yhtään minnekään, kun on yhtäkkiä tullut flunssa. Voi kuinka tyypillistä.
Jotakin hyvää sentään syksyssäkin on; pian(?) tulee talvi ja pääsee hankeen reenaamaan! Hankilaukkaa, nam <3
Juu, Syksyn-hyvät-puolet -lista jäi kyllä hiukan lyhyeksi, mutta mitäs tuosta, jo loppuviikosta pitäisi olla pakkasta ja kymmenen senttiä lunta (Iltalehden mukaan).
Ei tässä nyt oikein mitään kirjoitettavaa ole. Maijalla ja Pipsalla menee loistavasti saadessaan pyydystää rottia lantalassa (neidit haisee ihan karseelle), Emppu on viettänyt eläkepäiviä oikein lokoisasti sateessa seisten ja Clasun sivut tulevat tänne kyllä sitten jossain vaiheessa :) Clasusta vielä sen verran, ettei pojalla voi nyt oikein ratsastaa, kun huulet ovat juuri mukavasti rohtuneet ja halkeilleet (yhdestä kohtaa, toistaiseksi. toivottavasti jää siihen, eikä lisäänny tuollainen.) Silläkin on ikäänkuin sairasloma.
tiistai 27. marraskuuta 2012
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Syyyksyyyy
Selvä. Kaverini pyynnöstä ja yleisen ajan tuhlaamisen vuoksi alan jälleen kirjoittelemaan tänne. Vaikkei minulla juuri ole matskua mistä kirjoittaa, mutta kunhan kirjoitan :) Tai, kyllä matskua on, ei vain ole intoa kirjoittaa. Eikä ole tullut otettua kuvia mistään, ei myöskään ns. uudesta pollesta Clasusta. Eikä Empusta. Tai Maijasta tai Pipsasta. Ymmärtänette varmasti.
Noh, ensimmäinen viikko Clasun täällä ollessa oli miltei kokonaan pelkkää totuttelua tallin ympäristöön, sillä minä otin ja läksin Turkkiin lomalle. Toisena viikkona aloin tutustuttaa Clasua ensin käsin lähimaastoon ja naapurin poneihin xD. Clasu on muuten järkyttävän reipas kävelemään! En millään pysty kävelemään lyhyillä kintuillani hänen tahdissaan, joten hölkkäämiseksi se välillä menee. Kävelyjen jälkeen alkoi ratsastus, ensin laitumella ekat laukannnostot (ihmeekseni hän nosti suoraan käynnistä :DD), sitten maastossa - ilman satulaa, sillä satulaa ei vielä ollut tullut - ja tajusin hyvin nopeasti, että herralla on harvinaisen kova suu. Vaihdoimme kuolaimen kolmipalasta niveleen, mikä helpotti tilannetta vähän. Silti kummallinen kuolaimen 'lutkutus' jatkui.
Seuraavalla kerralla, jälleen ilman satulaa, nostin laukan maastossa, ja kas kummaa, tyyppihän tykittää menemään, ilman minkäänlaista kontrollia. Kikatin katketakseni selässä, kunnes tajusin ihmetellä, kuinka tämä vehje oikein pysäytetään. Kyllä se sitten pysähtyi, mutta käsivoimat loppuivat siihen. Ja seuraavana päivänä aloitin salilla käymisen.
Lopulta sain satulan, joka ei kuitenkaan täysin sovi Clasulle. Mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Menen silti usein ilman satulaa maastoon. Olen oppinut herkistämään Clasua aina ennen laukannostoja volteilla ja pohkeenväistöillä, jotta hän tottelisi paremmin puolipidätystä ja muita apuja.
Nyt, kun noin kuukausi on mennyt Clasun ostosta, meille pääsi vihdoinkin eläinlääkäri tulemaan. Clasun suusta löytyi suuria piikkejä, jotka olivat haitanneet sen syömistä. Kun sitten menin tämän lääkärin tarkastuksen jälkeen maastoon, huomasin kuinka kuolaimen 'lutkutus' oli lakannut. Mahtavaa :)
Olen minä Empullakin muutaman kerran mennyt sitten Clasun ilmestymisen, mutta mielestäni Emppu on sitoutunut eläkepäiviinsä nyt niin kovasti, että suorastaan iloitsee huomatessaan että otan Clasun tarhasta, enkä häntä.
Pipsa ja Maija ovat tavanomaisesti erityisen kuraisia (lue: ei tee mieli edes koskea niihin). Seuraavaksi pitäisi ryhtyä syystalkoisiin, että saadaan ne karvaturrit puhtaiksi. Asia ei kumminkaan auttaisi mitään, sillä ne olisivat kuitenkin heti jossakin puskassa, likaamassa itseään. Ja niiden pitäisi olla talon edustuksellisia emäntiä. Huoh...
Mutta, tässä tämän kertainen, yritän saada Clasusta suht puhtaita kuvia (sysky -.-) ja lisätä hänelle tänne ihan omat sivut. Ja tehdä miljoona muuta asiaa. Mutta, yritän :3
Noh, ensimmäinen viikko Clasun täällä ollessa oli miltei kokonaan pelkkää totuttelua tallin ympäristöön, sillä minä otin ja läksin Turkkiin lomalle. Toisena viikkona aloin tutustuttaa Clasua ensin käsin lähimaastoon ja naapurin poneihin xD. Clasu on muuten järkyttävän reipas kävelemään! En millään pysty kävelemään lyhyillä kintuillani hänen tahdissaan, joten hölkkäämiseksi se välillä menee. Kävelyjen jälkeen alkoi ratsastus, ensin laitumella ekat laukannnostot (ihmeekseni hän nosti suoraan käynnistä :DD), sitten maastossa - ilman satulaa, sillä satulaa ei vielä ollut tullut - ja tajusin hyvin nopeasti, että herralla on harvinaisen kova suu. Vaihdoimme kuolaimen kolmipalasta niveleen, mikä helpotti tilannetta vähän. Silti kummallinen kuolaimen 'lutkutus' jatkui.
Seuraavalla kerralla, jälleen ilman satulaa, nostin laukan maastossa, ja kas kummaa, tyyppihän tykittää menemään, ilman minkäänlaista kontrollia. Kikatin katketakseni selässä, kunnes tajusin ihmetellä, kuinka tämä vehje oikein pysäytetään. Kyllä se sitten pysähtyi, mutta käsivoimat loppuivat siihen. Ja seuraavana päivänä aloitin salilla käymisen.
Lopulta sain satulan, joka ei kuitenkaan täysin sovi Clasulle. Mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Menen silti usein ilman satulaa maastoon. Olen oppinut herkistämään Clasua aina ennen laukannostoja volteilla ja pohkeenväistöillä, jotta hän tottelisi paremmin puolipidätystä ja muita apuja.
Nyt, kun noin kuukausi on mennyt Clasun ostosta, meille pääsi vihdoinkin eläinlääkäri tulemaan. Clasun suusta löytyi suuria piikkejä, jotka olivat haitanneet sen syömistä. Kun sitten menin tämän lääkärin tarkastuksen jälkeen maastoon, huomasin kuinka kuolaimen 'lutkutus' oli lakannut. Mahtavaa :)
Olen minä Empullakin muutaman kerran mennyt sitten Clasun ilmestymisen, mutta mielestäni Emppu on sitoutunut eläkepäiviinsä nyt niin kovasti, että suorastaan iloitsee huomatessaan että otan Clasun tarhasta, enkä häntä.
Pipsa ja Maija ovat tavanomaisesti erityisen kuraisia (lue: ei tee mieli edes koskea niihin). Seuraavaksi pitäisi ryhtyä syystalkoisiin, että saadaan ne karvaturrit puhtaiksi. Asia ei kumminkaan auttaisi mitään, sillä ne olisivat kuitenkin heti jossakin puskassa, likaamassa itseään. Ja niiden pitäisi olla talon edustuksellisia emäntiä. Huoh...
Mutta, tässä tämän kertainen, yritän saada Clasusta suht puhtaita kuvia (sysky -.-) ja lisätä hänelle tänne ihan omat sivut. Ja tehdä miljoona muuta asiaa. Mutta, yritän :3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)